Kello viideksi aamuyöllä kun vääntäytyy lentokentälle 16 asteen pakkasessa ja lumen sataessa tuulilasiin, yllättyy kyllä melkoisesti kun 10 tuntia myöhemmin ihailee Walesin junan ikkunoista vihreitä laitumia lampaineen. Itseasiassa aloin jo hieman uumoilla lampaiden asuttaneen koko Walesin. Taloja ja ihmisiä kun näkyi ikkunasta katsellessani hyvin vähän.
Tajusin saapuneeni täysin eri maahan viimeistään silloin kun juna saapui Aberystwythin juna-asemalle. Olin nimittäin suorittamassa urheilullista taidonnäytettä kanssa matkustajilleni ja kampeamassa painavaa matkalaukkuani junan hyllyköstä, kun yllättäen huomasin ympärilläni parveilevan miehiä (eikai tällaisen pitäisi olla epätavallista, mutta yllätyin silti). Muutama sekunti myöhemmin nimittäin matkalaukkuni olikin jo kannettuna näiden herrasmiesten toimesta asemalaiturille minua odottamaan.
Olin siis päässyt perille ja löytänyt näinkin kauas ongelmitta. Kauhun hetket koettiinkin sitten siinä vaiheessa kun asuntolan täti antoi minulle kartan käteen ja koitti piirtää minulle reittiä, jonka avulla löytää asuntolalle. Onnekseni erotan sentään oikean vasemmasta, muuten seisoisin varmaan vieläkin kyseisen toimiston oviaukolla. Taivallettuani matkalaukkuni kanssa jonkin aikaa, näytin ilmeisesti kuitenkin melkoisen toivottamalta tapaukselta karttani kanssa, sillä eräästä asuntolasta kiirehti luokseni pian nainen tiedustellen minulta, olenko mahdollisesti eksyksissä. Löysin kuin löysinkin siis lopulta tien asunnolleni pelastajani avulla.
Toki tiesin brittiläisestä kohteliasuudesta yhtä jos toista, mutta nolona huomasin suomalaisena olevani yllättynyt noista pienistä teoista joita auttajani olivat ehtineet minun vuokseni tekemään ensimmäisten 15 minuutin ajan tässä kaupungissa. Jaettuamme pelastautumistarinoita kämppisteni kanssa (jotka olivat myös eksyneet matkalla asunnolle ja yhdet oli jopa yksi ystävällinen kampusalueen vartija lopulta kuskannut asuntolan ovelle) ymmärsin, että täällä en todellakaan jäisi ilman ystävällisiä sanoja ja auttavaisten ihmisten kohtaamisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti